blaah

Hyi elämä.

Katoin äsken kesällä otettuja kuvia missä mulla on toppi päällä ja siis voi elämä miltä mä näytän. En ole edes tajunnut oikeasti miten paljon mä oon lihonnut, koska musta on tuntunut koko ajan samalta. mutta mä olen valtava. liian iso. vien liikaa tilaa ympäriltäni.

Kerroin siis jo aiemmin että lopetin lääkkeet, ne teki mut liian onnelliseksi. Ja musta tuntuu että ne on tän mun lihomisen takana. Koska ulkosesti mulle ei ole vaan voinut tulla noin paljon lisää, tää on jostain muusta kiinni vaikka lihonut oonkin. Lisäksi mut kirjoitetaan ulos polilta nyt syksyllä jos onnistun vakuuttamaan lääkärin siitä että pärjään. Ja mähän onnistun. Sain jo hoitajan uskomaan, saan lääkärinkin.

Kesällä olin siis ilman lääkkeitä, paitsi loppukesästä kävi pieni vahinko. Kaveri tiuskaisi mulle jotain todella loukkaavaa mihin siis varmasti olin syyllinenkin, kaikkihan on mun syytäni, mutta silti siinä kaikkien edessä ja se eniten itsessäni itseäni aina inhottanut juttu minkä se sanoi ja mä kuulin sen halveksunnan sen äänestä. Se piti rakastaa mua, ei olla tollainen itsekäs paska joka suuttuu jossei se saa tahtoaan läpi. Sitäpaitsi se etääntyy musta muutenkin, se ei kerro mulle enään mitään. Musta tuntuu että se oikeesti vihaa mua. Tälle ei oo muuta selitystä. Vaikka muuta se väittää.

Mutta siis se kömmähdys. Sain ihan ihme poissaolokohtauksen ja olin kuin sumussa koko loppupäivän, kunnes illalla vedin yliannostukse (kaikki lääkkeet mitä mulle oli varattu 3 viikoksi). Aluksi tuli ihana olo mutta yö ja seuraava päivä olivat ihan kamalia. En päässyt sängystä ylös, heikotti, oksetti ja päässä vain pyöri. Se oli ihan kamalaa. Lisäksi olin toisen kerran juhlimassa kavereiden kanssa ja taas tämä samainen kaveri teki jotain mikä sai mut ihan sekaisin. Se väittää että se välittää mutta silti se roikkuu koko ajan sillä tavalla muissa, vaikka tietää että mä en siitä pidä.
Noh, end of the story, pöllin sen unilääkkeet, rauhottavat, mielialalääkkeet yms ja laitoin omat samaan kasaan, järjestin ne nätisti riviin pöydälle, otin sakset meikkipussista ja viilsin reiteen pari kivaa viivaa... Onneksi tokenin enkä syönyt niitä lääkkeitä vaan piilotin ne koska joku avasi oven silloin. Kännissä kun käki siis taisin olla taas.

Nyt olis kuitenkin tarkoitus ryhdistäytyä, piilotan mun lääkepaketin odottamaan sitä oikeaa hetkeä.